Kasvatustieteilijänä työelämässä, osa III – Mitä koulutussuunnittelijan työnkuva pitää sisällään?

“Kasvatustieteen maisteri työelämässä”, “kasvatustieteen maisteri yrittäjänä”, “kasvatustieteen maisteri työpaikat” - muun muassa näillä hakusanoilla etsin itse tietoa opiskellessani kasvatustieteen maisteriksi. Pääaineenani oli elinikäinen oppiminen ja kasvatus, tutkintolinja, joka ei valmista opiskelijaa mihinkään tiettyyn ammattiin vaan antaa valtavasti eväitä hyvin monenlaiseen työnkuvaan.


Tässä neliosaisen Kasvatustieteilijä työelämässä -postaussarjan kolmannessa osassa avaan omaa kokemustani koulutussuunnittelijan työstä. Jos et ole vielä käynyt lukemassa sarjan kahta ensimmäistä osaa, voit käydä lukemassa ensimmäisen täältä. Sarjan toisen, kasvatustieteilijän mahdollisia työtehtäviä käsittelevään kirjoitukseen pääset tästä. Ensimmäinen osa käsittelee siis omaa polkuani kasvatustieteilijäksi ja toisessa avaan lyhyesti työnkuvia, joihin jatkuvaan oppimiseen erikoistunut kasvatustieteen maisteri voi työllistyä.


Kun aloitin kasvatustieteen opinnot Oulun yliopistossa pääaineenani varhaiskasvatustiede, olin varma, että valmistuisin opettajaksi. Siitä huolimatta, että opinnot olivat sisällöltään todella mielenkiintoisia, ensimmäisen vuoden aikana huomasin kuitenkin innostuvan enemmän itse opintojen organisoinnista, jaksojen sisältöjen selailusta ja omien opintojeni sekä opiskeluni suunnittelusta.


Ensimmäisen vuoden varhaiskasvatuksen opintojen jälkeen hain opiskelemaan Tampereen yliopistoon elinikäistä oppimista ja kasvatusta. Pääsykokeissa kokeilin monia uusia opiskelutekniikoita positiivisesta itsepuheesta mielikuvaharjoituksiin — hyvällä menestyksellä, sillä pääsin sisään yhtenä kahdeksasta ensikertalaisuuden menettäneistä. Nopeasti huomasin olevani ihan oikeassa paikassa! On mieletöntä huomata, miten isoja harppauksia oma kehitys voi ottaa silloin, kun motivaatio on puhtaasti sisäistä.


Mitä koulutussuunnittelija tekee?

Tein korkeakouluharjoitteluni koulutussuunnittelijana eräässä kesäyliopistossa. Sen jälkeen kokemusta on kertynyt myös avoimen yliopiston koulutussuunnittelusta. Työssäni keskeistä on ollut koulutusten suunnittelu ja organisointi sekä hallinnolliset tehtävät. Käytännössä koulutusten suunnittelu ja organisointi on koulutusideoiden pohtimista ja selvittelyä, mahdollisten kouluttajien etsimistä ja yhteydenottoja, aikataulujen suunnittelua yhdessä kouluttajan tai kouluttajien kanssa ja koulutuspaikkojen etsimistä. Lisäksi koulutukset tulee budjetoida sekä hinnoitella ja koulutuksen tiedot tulee viedä nettiin nähtäväksi, jotta koulutusta voidaan alkaa markkinoimaan. Toisinaan suunnittelija itse hoitaa myös koulutuksen markkinointia. Suunnittelija myös hallinnoi koulutusten ilmoittautumisia, neuvoo ja ohjaa koulutuksiin ilmoittautuneita opiskelijoita.


Tehtävänkuvat voivat riippua siitä, onko kyseessä esimerkiksi ammatillisen täydennyskoulutuksen vai avoimen yliopiston koulutuksen suunnittelu sekä tietysti myös työpaikasta, sen kulttuurista ja toimintatavoista. Yleisesti ottaen ammatillisen täydennyskoulutuksen syklit ovat hieman erilaisia kuin avoimen yliopiston syklit.


Ammatillinen täydennyskoulutus tarjoaa eri alojen ammattilaisille monipuolisesti erilaisia koulutuksia työn tueksi sekä erikoistumiskoulutuksia henkilöille, jotka haluavat erikoistua omalla alallaan. Koulutuksia on tarjolla ympäri vuoden ja niiden suunnitteluprosessi etenee usein koulutus kerrallaan aina ideoinnista palautteeseen saakka.


Avoimen yliopiston suunnitteluprosessi poikkeaa hieman ammatillisen koulutuksen suunnittelusta. Avoimen yliopiston opintoja tarjoava oppilaitos anoo vuoden loppupuolella yliopistoilta järjestämisoikeuksia seuraavan lukuvuoden aikana järjestettäviin opintoihin. Niiden pohjalta aletaan yhdessä yliopistojen kanssa organisoimaan alkavan lukuvuoden opintojaksoja ja -kokonaisuuksia. Myös avoimen yliopiston opintoja on usein tarjolla ympäri vuoden. Osa opinnoista on suoritettavissa omaan tahtiin ympäri vuoden, osassa on jollekin tietylle aikavälille, kuten syys-joulukuulle, sijoittuvaa opetusta. Osalle jaksoista ja kokonaisuuksista on myös tarjolla lähiopetuksena järjestettävää ryhmänohjausta, johon opiskelija voi halutessaan osallistua.


Avoimen yliopiston suunnittelussa kiireisintä aikaa on kevät ja alkukesä, jolloin yliopistoilta saatava koulutuksiin liittyvä tieto on organisoitava yhdessä eri tahojen kanssa. Tällaisia tahoja ovat “emoyliopisto” eli yliopisto, jonka tarjonnasta opinnot ovat, yhteistyöoppilaitokset, joilla voidaan tarkoittaa esimerkiksi muita kesäyliopistoja tai opistoja, joiden kanssa opintojakso tai -kokonaisuus tarjotaan yhteistyössä sekä opettajat ja ryhmänohjaajat. Kesä ja alkusyksy ovat merkittävää markkinointiaikaa. Syksyllä suunnittelijan päivät täyttyvät ilmoittautumisten käsittelystä, koulutusten mahdollisesta organisoinnista (mikäli niitä ei toteuteta kokonaan verkossa), opiskelijoiden neuvonnasta ja ohjauksesta sekä monenmoisesta viestinnästä suuntaan ja toiseen.



Yleisesti ottaen kokemukseni mukaan koulutussuunnittelijan työ kesäyliopistossa rakentuu kymmenistä pienistä palasista, jotka edellyttävät laajaa osaamista aina luovasta tarvekartoituksesta sekä ideoinnista markkinointiin. Erittäin keskeinen osa työtä on viestintä kaikkien yhteistyötahojen kanssa. Lisäksi järjestelmällisyys auttaa pitämään langat käsissä tässä kirjavassa työnkuvassa. Mielenkiintoinen ja opettavainen työnkuva, jossa takuulla pääsee haastamaan ja kehittämään omia organisointi- ja viestintätaitojaan. Koulutussuunnittelijan työ tarjoaa myös mahdollisuuden päästä kurkistamaan osaamisen kehittämisen ja koulutusten liiketoiminnalliselle puolelle, mikä puolestaan avaa jälleen uuden näkökulman jatkuvan oppimisen yhteiskunnalliseen tarkasteluun.

1 127 katselukertaa

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki